Ihanan aurinkoinen keli, mutta hieman kylmä. Aamulla näytti mittari -18 astetta  Eilen tuli sitten pidettyä ensimmäiset tupperit, veljen avovaimo oli esittelemässä ja vieraita oli peräti 2! Ihan tylsiä nuo ihmiset, kun eivät tule kutsuille vaikka kutsutaan. Nykyään kun kukaan ei tunnu kyläilevän, meilläkään ei ole koko talvena hirveesti vieraita näkynyt.. Kun ei siis lasketa omia sisaruksia perheineen vieraiksi. Yksi kylänmies kävi kovien pakkasten aikaan kyselemässä ollaanko miten pärjätty ja viime viikolla kävi yksi tuttavapariskunta (maatilallisia hekin). Noh, mukavat kutsut kummiskin oli. Lapsiakin oli kaikkineen paikalla omien viiden lisäksi yhdeksän kappaletta. Tuli leivottua kebabpiirakkaa, kinkkupiirakkaa ja persikkapiirakkaa, muut tarjoamiset olikin sitten kaupan hyllyltä suoraan. Sainpa sitten aurinkoisen kelin kunniaksi lauantaina hyvän siivousinspiraationkin. Uudet lehmäverhotkin pääsi tuvan ikkunaan. Ikkunat on vaan ihan törkeän näköiset, sais keli lauhtua että pääsis ne pesemään. Tulipa sitten vähän sisusteltua ja "stailattua" tätä huushollia vähän enemmän omannäköiseksi. 

Tosiaan, sainhan mä hyvän emännänlahjan Tupperilta; sen pikakokin! Mä päätin etten tilaa nyt itse mitään, mutta sittenkin tilasin ison eväsrasian ja 3 kappaleen satsin rasioita neidille. Seuraavat kutsut onkin jo sitten tässä kuussa mun kaverilla, niillekin pääsen kun oon silloin just lomalla.

Mummikin oli torstaista sunnuntaihin meillä. Onneks on sen verran vähillä nuo hommat kun lehmiä on ummessa, niin oli aikaa olla mummin kanssa. Tuli paljon puhuttua sekä elämästä että kuolemasta. Omasta ja muiden...  Vaikka hän onkin jo vanha, melkein sokea ja huono liikkeinen, järki ja huumori kuitenkin pelaa.. Mummilla kun on oikein lista, mitä haluaa tehdä ennen kuolemaansa, niin niitä toiveitakin toteuttelin. Navettaan halus ihan ehdottomasti katsomaan Ihqua ja muuta karjaa! No minähän vein sen sitten sinne, meinas vaan mummilta voimat loppua kun sisälle oltiin tulossa. Kerran karjakko,aina karjakko   Mummi se jaksaa kehua ja tsempata tuon navettatyön kanssa ja on hyvin onnellinen kun homma jatkuu vanhempieni kuolemasta huolimatta.

Eipä oo hiehokaan vielä poikinut, vaikka kovasti on utareet turvonneet, jotain limaa pukkaa mut ei kyllä vielä näytä poikivalta. Makaa ja märehtii.. Vähän jännittää se ensimmäinen lypsy, viime vuonna opin että se ei ihan helppoa välttämättä ole. Olen kyllä varautunut tulevaan ja käynyt ahkerasti hiehoja taputtelemassa, harjailemassa ja hieroskellut tissejä. Olishan se kiva saada jo tankin täytettä jos tuotannollisella näkökulmalla asiaa katsoo! Lapset kovasti oottaa että pääsevät vusuja juottamaan.  Toivon mukaan loppuviikosta ei kukaan ala poikimaan, kun oon lomalla!