Non ni. Tulipahan sitten luotua blogi, jota olen jo kauan aikaa suunnitellut. Jotenkin on alkanut tässä kaiken kiireen keskellä tuntumaan, että pitäis olla joku ihan oma juttu! Blogin kirjoittaminen riittää ihan hyvin harrastukseksi, ei oikein jaksa vielä tässä vaiheessa muunlaista harrastustoimintaa ajatellakaan.  Asia erikseen, tuleeko tänne sitten kirjoteltua. Jutut on varmaankin pääasiassa navetan puolelta...

Olen siis aloitteva maatilan emäntä. Kyseessä on siis minun kotitilani. Kymmenen vuotta olin "ihmisten ilmoilla", löysin ammattikouluaikaan mieheni ja saimme viisi lasta pienillä ikäeroilla. Maataloushommia en ollut oikeastaan ikinä ennen tehnyt, ennen kuin läksin pari vuotta sitten opiskelemaan maaseutuyrittäjäksi. Käytännön hommiin tartuin toden teolla, kun muutimme vuosi sitten isän luokse kotipaikalle. Äiti oli kuollut muutama kuukausi aikaisemmin sairastettuaan liki pari kymmentä vuotta syöpää. Maaseutuyrittäjäksi valmistuin kuitenkin joulukuussa 2011, kaiken surun ja murheen keskellä.

Tilakaupat ja sukupolvenvaihdos piti tehdä isän kanssa nyt vuoden vaihteessa. Kaikki suunniteltiin ja puhuttiin valmiiksi, mutta mitään ei tullut laitettua kuitenkaan paperille. Kaikki piti olla selvää ja isällä alkoi lokakuussa vanhuuseläke juoksemaan, kun täytti 68 vuotta. Kunnes eräänä marraskuisena päivänä (kolme päivää vaille vuosi äidin kuolemasta) isä kuoli kesken navettatöiden karjakeittiöön  Onneksi satuin olemaan paikalla,näin miten kaikki tapahtui ja vielä isompi onni oli isoveljeni läsnä olo, yhdessä yritettiin elvyttää. Siitä asti tämä karjatouhu on ollut minun ja mieheni harteilla, ensimmäisen kuukauden olin "äkillisen stressireaktion" takia sairaslomalla mutta joulusta asti olen navettahommat hoidellut itse. Joka päivä on armo uus ja aina oppii uutta, jos ei muuta niin kantapään kautta. Kovin isoja ongelmia ei ole ollut, tosin kunto toisinaan hieman koetuksella.. Flunssan sairastin tammikuussa, harvinaisen sitkeetä sorttia kun ei meinaa vieläkään poskiontelot olla terveet.. Lypsylehmiähän meillä ei tällä hetkellä ole kuin 12, paikat 16 lypsävälle. Navetta on vanha ja viimeksi remontoitu vuonna nakki Tiedä mitä tulevaisuus tuo tullessaan, jos vaan terveys ja talous kestää, jotain uutta on luvassa!

Lehmien umpeenpano on ollut ihan uutta viime aikoina, osa poikii ensi kuussa, osa vähän myöhemmin keväällä. Kiitos viime keväisten sonnien  Kaikkea kun ei opiskelemalla ja oppikirjoista voi oppia, vaan kyllä ne on käytännön hommat josta se ammattitaito saadaan. Onneksi ehdin olemaan viime keväänä isän apulaisen n. kymmenessä poikimisessa, mutta hieman jänskättää tulevat synnytykset! Mutta on ne pikkuvusut aivan ihania ja on ilo kasvattaa omia lehmiä