Siis navettahommien osalta. Maanantai meni ihan kotoillessa, eilen oli isoveli kylässä ja rempaistiin yksi julmettoman iso pakastin pois halkovarastosta. Paljon meni ihan roskiin sieltä, ei oikein kymmeniä vuosia vanhoja pakasteita enää kehtaa syödä. Koiralla olikin oikein onnen päivä, kun paisteja sai  Kummasti tuli lisää tilaa, jos sinne nyt mahtuisi ihan aikuisten oikeasti niitä halkojakin lämpöiseen säilytykseen. Seinänaulakko (työvaatteiden) vaihtoi paikkaansa seinältä toiselle ja lapsillekin isoveikka ruuvas omat naulakot. Saa kaikki navettahajuvaatteet sinne sitten lapsetkin. Ajattelin hakea jotain kauniin harmaata maalia (kyllä, mun lempparivärit on harmaa, musta ja valkoinen) seiniin ja lattiaan tummanharmaat laatat. Seinäthän on tosiaan mintunvihreät, oi ihana 80-luku Illalla innostuin vaatehuonetta laittamaan kuntoon, sieltä olen vähitellen vanhempieni kamppeita hävittänyt (ne tuskin kuolemansa jälkeen vaatteitansakaan tarvitsee..) ja nyt päätin että se on minun vaatehuone ja piste. Kivasti sopii oikeastaan koko perheen (7 henkeä) vaatteet sinne, hyllyjä on vaikka millä mitalla.  Olin vielä niin reipas illalla, että tein ison satsin pirtelöä iltapalaks, ei paljon tarvinnut lapsia iltapalalle patistella. 

Tänään menen hakemaan mummini (86v) yökylään meille. Pakko uhrata edes yksi lomapäivä, kun ei sitten normaalisti oikein ehdi häntä "passata". Mummi on jo kuitenkin sen verran vanha,että tarttee monissa asioissa apua. Rollaattorin kanssa liikkuu aika näppärästi vessaan ja syömään, mutta sen elämää hieman haittaa kun on lähes tulkoon sokea. 

Eilen oli ystävänpäiväkin. Paljon tuli toivotuksia naamakirjan kautta, tekstareita eikä kortteja tullut yhtään.  Tosin, ystävänpäivä voi olla joka päivä. Itse ainakin pyrin ystäviäni muistamaan ja auttamaan muulloin kuin tiettynä päivänä. Kyllä tässä on hyvin huomannut, kuka on oikea ystävä ja kuka ei, kun on ollut niin paljon menetystä vähän ajan sisällä. Äidin kuoleman jälkeen "löysin" isosiskoni. Meillä on ikäeroa 12 vuotta, sisko lähti maatalon emännäksi kun olin 5-6 vanha. Olinhan minä siskon lapsia kesäisin hoitelemassa, mutta siltikin teini-iässä varsinkin meillä oli ihan liian iso ikäero. Nyt ollaan lähes samanikäiset, sisko nelikymppinen ja minä kolmikymppinen. Eilen juuri mietin, että olen löytänyt kadonneen palaseni kun olen saanut siskooni tutustua kunnolla. Hän on niin samanlainen kuin minä, sekä arvomaailmaltaan, ajatuksiltaan ja toki ulkonäöltään. Hirmuisen rakas ja tärkeä Ei nuo veljekset sen huonompia ole, mutta meille siskoille on tullut aivan erityinen suhde vanhempien kuoltua.